Anni Vuorikoski

Minkä ikäinen olet:
14, täytän lokakuussa 15.

Missä asut ja ketä kuuluu perheeseesi:
Asun Haukilahdessa ja perheeseeni kuuluu äiti, isä, pikkusisko, pikkuveli ja koira.

Missä seurassa voimistelet:
Seurani on Espoon Telinetaiturit.

Miten voimistelu-urasi alkoi:
Aloitin voimistelun harrasteryhmässä, mutta innostuin kilparyhmään menosta itse asiassa pikkusiskoni myötä. Harrasteryhmässä ei ollut tarpeeksi treenejä, kun energiaa riitti kotiinkin vähän liikaa, joten hain kilparyhmään.

Miten olen pärjännyt:
Urani aikana on ollut paljon vastoinkäymisiä, mutta niistä on aina opittu enkä usko että olisin ilman niitä samassa pisteessä kuin nyt. Parhaita saavutuksiani ovat 2019 junioreiden PM-kisojen joukkuekulta sekä nojapuiden telinefinaalien pronssi. Olin koko kilpailujen nuorin osallistuja, oli aika jännää. Saavutin myös samalla kaudella junnujen SM-hopeaa nojapuilta. 2020 sain neliottelusta hopeaa junnujen SM-kisoissa ja seuramme voitti joukkueiden SM-kultaa.

Mitkä ovat vahvuutesi voimistelijana:
Jos nyt joku tietty asia pitää sanoa, niin olen hyvä nojapuilla. Sieltä ne useimmat mitalit ovat tulleet ja ehkä se on myös teline, jolla saa heikompia pisteitä tasoitettua. Vahvuuteni ovat ahkeruus ja vastuullisuus. Osaan ottaa vastuuta asioista vaikka joku ei olisi aina vieressä katsomassa.

Kuka on valmentajasi:
Valmentajani on Hanna Järvinen. Hän on todella hyvä ja ammattitaitoinen valmentaja. Hanna tuntee jokaisen voimistelijansa hyvin, joka auttaa kulkemaan yhdessä eteenpäin.

Kuka oli ensimmäinen valmentajasi:
Hanna oli minun ensimmäinen valmentajani, sillä harrasteryhmässä olin niin vähän aikaa etten laske sitä aikaa mukaan. 🙂

Kehu omaa lajiasi:
Voimistelu on todella monipuolinen ja opettavainen laji. Jokaisella tulee uran aikana vastoinkäymisiä, joista oppii paljon. Myös mitä pidemmälle mennään, tulee opittua paljon vastuunottoa. Oppii tuntemaan itseään ja musta myös tuntuu, että voimistelu antaa omanlaisen pohjan loppuelämään, jos haluaa aloittaa jonkun toisen lajin.

Mikä on ”ikävintä” voimistelussa:
Mielestäni loukkaantumiset. Voimistelu on herkkä laji, jolloin viikonkin tauko esimerkiksi nojapuilta tai puomilta vaikuttaa. Liikkeet pysyvät kyllä lihasmuistissa, mutta sen niin sanotun ”touchin” menettää nopeasti. Loukkaantumisten aikana pystyy kuitenkin aina kehittämään jotain toista osa-aluetta ja ajattelemaan positiivisesti. Itseäni auttaa välillä vaan ajatella ,että ”vahvempana takaisin” ja että kaikkeen mitä tapahtuu, on jokin syy.

Onko Sinulla esikuvia:
Minulla ei ole sellaista täysin yhtä idolia. Tykkään seurata ulkomaalaisia voimistelijoita paljon. Tämänhetkiset lempivoimistelijani ovat kuitenkin Nina Derwael ja Mélanie de Jesus dos Santos. Nina on kaksinkertainen maailmanmestari nojapuilla sekä Mélanie on todella hyvä neliottelija. Hänen voimistelua on mielestäni kiva katsoa.

Onko sinulla matkan varrella ollut muitakin lajeja, jotka ovat ajan mittaan jääneet:
Eipä oikeastaan. Alkuun sitä tuli kokeiltua vähän kaikkea mm. luistelua, uintia, tennistä, koripalloa, jalkapalloa. Kyllä voimistelu vaan veti puoleensa eniten.

Millainen on normipäiväsi ohjelma:
Yleensä treeniaamuina herään 6:30, laitan vaatteet, syön aamupalan ja lähden treeneihin. Kuljemme lähes aina isäni kanssa yhdessä, koska treenisali ja PHYK ovat hänen työmatkansa varrella. Aamutreenit pidetään usein 7:30-9:40, josta lähden kouluun. Iltapäivän treenit alkavat lähes aina kolmelta, välillä jopa aikaisemmin. Joudun välillä lähtemään koulusta aikaisemmin, mutta onneksi opettajat joustavat. Treenit kestävät 3,5 – 4 h jonka jälkeen menen kotiin, syön, teen läksyt sekä muut iltarutiinit ja menen nukkumaan.

Mitä teet ”vapaa-ajalla”, kun ei ole harjoituksia tai kisoja:
Olen yleensä perheeni kanssa. Käymme välillä yhdessä koiran kanssa ulkona tai teen jotain muuta rentoa.

Minkälainen oli koulureittisi päiväkodista urheiluyläasteelle:
Olin ensin Espoossa Niittymaan päiväkodissa ja Haukilahden päiväkodin eskarissa. Koko alakoulun kävin Toppelundin koulussa ja nyt olen Pohjois-Haagan yhteiskoulussa.

Miten pärjäät koulussa:
Pärjään koulussa mielestäni hyvin. Minulla ei ole oikeen tiettyä lempiainetta, riippuu vähän mitä missäkin käydään läpi. Historia on ainakin mielenkiintoista ja enkku ihan kivaa.

Miksi tulit Pohjois-Haagan yhteiskouluun:
Tulin kouluun, jotta saisi urheilun ja koulun hyvin yhdistettyä. Olin kuullut paljon hyvää ja ajattelin hakea.

Onko PHYK:ssa jotakin parannettavaa:
Ei mielestäni.

Lähetä terveiset muille koulumme urheilijoille:
Tsemppiä korona-aikaan! Yritetään kaikki jaksaa treenata mitä rajoitusten mukaan pystyy, jossain vaiheessa se palkitaan!