Kaimar Vagul

Minkä ikäinen olet:
14-vuotias

Missä asut ja ketä kuuluu perheeseesi:
Asun Suutarilassa ja perheeseeni kuuluvat äiti, iskä ja sisko.

Missä seurassa hyppäät mäkeä:
Lahden Hiihtoseurassa

Miten aloitit lajisi:
Mäkihyppy alkoi, kun olimme katsomassa iskän hyppytreenejä. Olin todella innoissani siitä, miten hän tuli tornista alas. Halusin kokeilla! Laskin hänen jalkojen välissä alamäkeä ensimmäisen kerran ja innostuin. Mäkihypyn aloitin, koska siitä tulee niin hyvä fiilis, kun onnistuu ja on pitkään ilmassa.

Miten urasi on edennyt:
Urani on edennyt hyvin. Viime vuosina olen kehittynyt todella paljon. Paras saavutukseni on Saksassa kisattu kilpailu, jonka voitin. Siellä oli minua kaksi vuotta vanhempia hyppääjiä ympäri maailmaa.

Kuinka pitkälle olet hypännyt:
Pisin hyppäämäni hyppy on 142 metriä. Hyppäsin sen viime kesänä Rukan suurmäessä.

Mitkä ovat vahvuutesi hyppääjänä:
Olen hyvä ottamaan palautetta vastaan ja pystyn toimimaan annettujen ohjeiden mukaan. Vahvuuksiini kuuluvat myös hyvä kehon hallinta, motivaatio ja periksiantamattomuus.

Kuka on seuravalmentajasi:
Meidän seurassa on erilaisia ryhmiä, joissa valmentajat vaihtuvat. Ryhmässä, jossa treenaan, on yksi hyppääjä lisäkseni. Hän on A-maajoukkueen urheilija. Valmentajanamme toimii iskäni. Hän on todella taitava. Hän osaa opettaa ja vaatia oikeita asioita, koska on itse toiminut melkein koko elämänsä mäkihypyn parissa.

Kuka oli ensimmäinen valmentajasi:
Ensimmäinen valmentajani oli iskä, joka valmentaa minua tälläkin hetkellä.

Kehu omaa lajiasi:
Mäkihyppy on vaarallinen laji – hyvällä tavalla. Siinä tulee hypyn jälkeen kunnon adrenaliinipamaus!

Mikä on mäkihypyssä vaikeaa:
Mikään ei ole todella vaikeaa tai hankalaa, mutta epäonnistuminen ei ole kivaa. Olisi kiva onnistua koko ajan, mutta jos epäonnistumisia ei tulisi, niin tulevaisuudessa ei pärjäisi hirveän hyvin. Jos epäonnistumisia rupeaa tulemaan liikaa, voi motivaatio pikku hiljaa kadota lajia kohtaan.

Onko Sinulla esikuvia: 
Idolini on Janne Ahonen. Hän oli monipuolinen urheilija. Hän oli lapsena todella motivoitunut, koska hän oli kaikista huonoin. Hän halusi näyttää, että on paras, vaikka kukaan ei uskonut siihen.

Onko Sinulla matkan varrella ollut muitakin lajeja, jotka ovat ajan mittaan jääneet:
Minulla ei ole ollut mitään toista lajia. Olen ollut mäkihypyssä mukana ihan täysillä koko ajan.

Minkälainen on normipäiväsi ohjelma:
Herään tunti ennen kouluun lähtoä. Poljen kouluun pyörällä tai sitten joku perheenjäsenistä vie minut autolla. Koulun jälkeen yleensä iskä tulee hakemaan, jolloin lähdemme Lahteen treenaamaan. Kun treenit ovat ohi syön, teen iltatoimet ja menen nukkumaan.

Mitä teet ”vapaa-ajalla”, kun ei ole harjoituksia tai kilpailuja:
Yleensä menen heittämään frisbeegolfia yksin tai luokkakaverini kanssa.

Minkälainen oli koulureittisi päiväkodista yläasteelle:
Päiväkotia kävin aluksi Virossa, mutta sitten muutimme Suomeen, jossa menin Roihuvuoren päiväkotiin. Ala-asteeni ensimmäiset kaksi vuotta olin Tuorinniemen koulussa, jota enää ei ole vaan tilalla on päiväkoti. Seuraavat neljä vuotta opiskelin Herttoniemenrannan ala-asteella ja nyt olen PHYK:ssa.

Miten pärjäät koulussa:
Pärjään koulussa hyvin. Liikunta on lempiaineeni, koska siinä pääsee liikkumaan monipuolisesti.

Miksi tulit Pohjois-Haagan yhteiskouluun:
Tulin tänne, koska olin kuullut, että täällä on hyvä yhteishenki. Täällä olisi myös hyvä mahdollisuus harjoitella ja menestyä koulun joustavuuden takia.

Onko PHYK:ssa jotakin parannettavaa:
Ei ole, kaikki ovat aivan huippuja: opettajat, oppilaat, kaikki!

Lähetä terveiset muille koulumme urheilijoille:
Tsemppiä kaikille opiskelemiseen ja treenaamiseen!